Tunnelmia ensikertalaisen Jukolasta

Tommi loppusuoralla. Kuva: Auli

Jännittävistä tunnelmistahan sitä ensimmäiseen Jukolaan lähdettiin, kun sain tietää, että minulla olisi pitkä kolmososuus. Maasto ja kartta  tulisi olemaan aivan uuden tyyppistä, mihin täällä Keski-Karjalan maisemissa olin tottunut. Riittääkö kunto 15,7 km + “pakolliset ketun lenkit” ja tajuaako kartasta mitään? Kartassa näet on kuulemma vihreän tilalla harmaata. Entä omaksunko ajoissa kaikki tarvittavat kisarutiinit? Tarvitseeko otsalamppua vai ei? Mites silmälasien kanssa, jos sataa vettä?

Jälkikäteen ajatellen turhaan noita asioita murehti etukäteen. Kisarutiinit selvisi hyvin kisajärjestäjän infosivuilta ja mikä ei selvinnyt, selvisi kyllä kokeneiden Jukolan kävijöiden hyvistä neuvoista niin rutiinien kuin kartankin suhteen. Ja sanonta “matkahan ei tapa, vaan vauhti”, piti kyllä paikkaansa. Sen verran tuli sitä jonossa kävelyä ja hölkkäilyä, että voimia jäi vielä jonkinlaiseen loppukiriinkin. No, se loppukiri taisi kyllä kostautua, kun pohkeet oli seuraavan viikon vahvasti hapoilla ja jumissa.

Omasta suunnistuksen sujumisesta voisi todeta, että lähdin matkaan sellaisilla tavoitteilla, että kunhan pääsisin maaliin hengissä kaikki rastit löytäneenä, niin olisin tyytyväinen. No, tavoite toteutui ja fiilis oli todella upea maalisuoralle tullessa. Extra tavoitteena oli alle kolmen tunnin aika ja sekin toteutui niukasti. Osuudellani oli 28 rastia ja niistä neljällä tuli tehtyä ne “pakolliset” ketun lenkit, kun tuli juostua “laput silmillä” rastin vierestä ohi. Mutta oli se matka kyllä sen verran pitkä, että siinä ehti jo vähän oppiakin tuon “harmaan” kartan lukemista.

Yksi mikä jäi kyllä mieleen tuon suunnistamisen lisäksi, oli telttapaikat. Ne oli nimittäin sijoitettu semmoiseen maastoon, että ei varmaan monenkaan patjan alle löytynyt tasaista kohtaa. Tarjolla oli kivikkoa, kannokkoa, juurakkoa ja risukkoa sekä muuten vaan kuoppaista - kaikille tasapuolisesti. No ilmeisesti se kuuluu tähän pihkaniskojen kesätapahtumaan. Myös Jukolan sauna on kokemisen arvoinen, vaikka kyllähän se aika turkkilainen höyrysauna oli.

Kiitokset Kekaran tiimille tästä hienosta kokemuksesta. Näin hyvä henkiseen porukkaan on ensikertalaisenkin helppo tulla. Eikun vaan ensi vuonna rohkeasti uudet tulokkaat kokemaan Jukolan tunnelma.

Terveisin Tommi