KRV2017 kisattiin tänä vuonna Kuhmossa, Rastin kylän
vaaramaisemissa. Tarjolla oli oikein kunnon erämaata soineen ja jyrkänteineen. Reissussa
meitä kekaralaisia oli kaikkiaan 22. Mukana oli elämänkokemusta ja nuoruuden intoa, sillä ikähaitari oli 8 vuodesta 87 vuoteen. Ensikertalaisia oli matkassa tälläkin
kertaa ja heitä taisi Kainuun kärpänen puraista, sillä ensi vuoden sarjoja jo
kovasti mietittiin.
Tänä vuonna Keski-Karjalan Rastilta oli perätä kaksi
osallistujaa eliittisarjassa, Moona Havula sarjassa D18E ja Ella Hirvonen sarjassa
D20E. Molemmat nuoret naiset selvisivät kisaurakasta hienosti, Moonan sijoitus
oli 5. ja Ellan 4. Osakilpailuvoittoja saavutettiin useita. Voittoihin ylsivät
Pentti sarjassa H85, Martti sarjassa H80, Elli sarjassa D75 ja Päivi sarjassa
D50B. Kokonaiskilpailuvoittoja ei tänä vuonna meille irronnut, mutta hyviä
sijoituksia sitäkin enemmän. Tulokset löydät täältä.
Viime vuotisia perinteitä noudattaen pääosa kekaralaisista
majoittui yhteismajoituksessa. Paikka oli kelokylä Pykälä, joka sijaitsee
parikymmentä kilometriä Kuhmosta pohjoisen suuntaan. Paikka tunnetaan nimellä
Timonniemi. Majoittumaan mahduimme mukavasti kolmeen eri rakennukseen, toiset
tiiviimmin ja toiset vähän väljemmin, mutta yhtä sopuisasti kaikki. Suunnistuksen
jälkeen saimme nauttia ulkosaunan löylyistä ja uinnista virkistävässä lähdelammessa.
Lampi oli etenkin lasten suosiossa, ja heidän mielestään lähdevesi sopivan lämmintä. Kelogrilli oli kovassa käytössä niin ruoanlaiton kuin seurustelunkin osalta.
Muutamat meistä pääsivät näkemään komeasarvisen peuran, joka ruokaili pihapellolla.
Välipäivinä tutustuttiin Kuhmoon. Reissussa oli sellaisia,
joille Kuhmon matka oli ensimmäinen. Totesimme
Kuhmon yllättävän isoksi ja viriiliksi paikaksi. Luonnon kauneutta, näkemistä ja kokemista riitti. Kuhmo-talon Lentua-sali ei jättänyt ketään kylmäksi. Eräs
hienoimmista luontokokemuksista oli käydä Harakkasaaressa. Tosin sinne piti kahlata,
mutta se ei meitä haitannut. Kengät pois jaloista ja pienimmät olkapäille.
Laiskanlahdesta kahluumatkaa saareen oli noin 50 metriä ja syvimmässä kohdassa vettä
noin 60 – 70 senttiä. Kannatti! Suosittelemme kahluuta Harakkasaaren upeille
harjupoIuille ja hienoille hiekkarannoille. lltaohjelmaan kuului mölkyn
pelaamista ja tikanheittoa, unohtamatta suunnistusratojen läpikäyntiä. Siinä
hommassa vierähtikin mukavasti tovi jos toinenkin. Erityisen antoisaa oli kuunnella veteraanien rastiviikkokokemuksia kolmenkymmenen vuoden ajalta.
Viikko kului kaikkiaan nopeasti ja vaihtelevissa
sääolosuhteissa. Ensimmäisenä kisapäivänä tiistaina vettä tuli kaatamalla ja
lämpöasteita oli vain 11. Mutta siitä sää lämpeni ja poutaantui. Kaikkinensa
saimme viettää viikkoa oikein mukavassa kesäsäässä. Sunnuntaina viimeisen kisan
jälkeen sanoimme Kuhmolle kiitos ja näkemiin ja suuntasimme katseet ensi kesään. Silloin matkaamme
rastiviikolle Kajaaniin, Jormua-Leihun maisemiin. Ja edelleen yhtenä isona
kekaran perheenä, majoituksen etsiminen on käynnissä.
Kainuun Rastiviikon kisakuvia löytyy täältä. Kuviin on päässyt muutama kekaralainenkin.
Kainuun terveiset välitti Auli
