Napapiiri-Jukolan tunnelmia

Pitkän odotuksen jälkeen koitti suunnistajien joulu ja pääsimme matkaamaan Napapiiri-Jukolaan Rovaniemelle. Valitettavat siirrot vaikuttivat siihen, etteivät kaikki alkujaan viesteihin ilmoittautuneet päässeet lähtemään mukaan. Saimme kuitenkin kolme Venla-joukkuetta ja yhden täyden Jukola-joukkueen. Toinen Jukola-joukkue jäi kahta suunnistajaa vajaaksi. Viikonloppu sujui kekaralaisilta varsin mallikkaasti. Tähänkin Jukolaan saimme mukaan ensikertalaisia, Siirin ja Lassen, joiden tunnelmista seuraavassa: 

Tässä Siirin tunnelmat:

Ensimmäinen Jukola koettu, Venlojen viestissä ehjänä maaliin saavuttu. Takana mieleenpainuvin urheilu-/festaritapahtuma tähän mennessä. Koronan aiheuttama tumma pilvi tapahtuman yllä kirkastui; tapahtumajärjestelyt toimivat ja urheilukansan käyttäytyminen ohjeistusten osalta oli pääosin positiivista.

Toukokuun lopulla Tohmajärvellä pidettiin isommat suunnistuskisat, joissa olin talkoilemassa ja seurailemassa. Päivän päätteeksi käteen jäi ensimmäiset suunnistustöppöset. Kisameininkiä katsellessa heräsi ajatus (ulkopuolisten patistelulla saattoi olla vaikutusta), että voisihan sitä tätäkin lajia kokeilla, mutta välineet pitää olla ensin kunnossa harrastuksen jatkumisen, äärettömän vauhdin sekä
onnistumisten takaamiseksi. Siitäpä sitten töppöset jalkaan ja iltarasteille. Kolmekymmentä vuotta neuvoja antaneen opastuksella metsässä harjoiteltiin niin kartanlukua, kompassia kuin hermojakin. Tuli todettua, ettei pelkät kengät takaa gasellimaisia loikkia kuten voisi kuvitella. Tarpominen eri maastoissa tuotti äärettömän määrän hikeä, välillä verta ja kyyneleitäkin. Jossain vaiheessa kesää kysyttiin mukaan Venloihin - eihän sitä osannut kieltäytyä, vaikka jännittikin ihan pirusti.

Vaikeuksien kautta voittoon ja nälkä kasvaa syödessä. Kesän aikana uutta lajia opetellessa parasta on ollut itsensä haastaminen, pienet onnistumiset, Napapiirin Jukola sekä tietysti ensimmäinen Aulin ajan alitus iltarasteilla 💪.

Lassen tunnelmat:

Napapiiri-Jukola 2020 juostiin Rovaniemellä poikkeuksellisesti elokuussa 21 ja 22 elokuuta vuonna 2021. Yötön yö vaihtui todelliseen pimeäsuunnistushaasteeseen.

Seuramme yhteiskuljetusporukka virittäytyi tulevaan, muun muassa pelaamalla bussissa korttia ja katsomalla kipan pesispeliä. Saavuimme Rovaniemelle hyvissä ajoin lauantaiaamuna, sillä Venlojen viestin lähtö tapahtui klo 13.45.

Kilpailukeskus sijaitsi Rovaniemen raviradalla, joka tarjosi loistavat puitteet suurtapahtuman järjestämiseen. Jos vuodenpäästä järjestetään normaalisti Jukolan viesti kannattaa sinne mennä, vaikka kisaturistiksi.

Arto oli varannut seurallemme telttaleiripaikat parhaalta paikalta läheltä kilpailukeskusta, jonne sai pystyttää oman teltan tai voi leiriytyä myös seuran yhteisessä isossa teltassa.

Seuramme omia lähtöjään odottava porukka seurasi Venlojen viestin etenemistä katsomosta ja areenasta yhteisessä teltassa ja hämmästelivät naisten loistavia otteita viestissä. Kannustus näytti tuovan naisille vielä yhden vaihteen lisää.

Jukolan viestin lähtö tapahtui lauantaina klo 23.00, johon säntäsivät seuramme tarkkasilmäisimmät yön kollit. Viestin matkat olivat yhdeksästä kilometristä aina kolmannen osuuden 16 kilometriin, jossa oli haastava kahdeksan kilometrin reitinvalinta rastiväli.  Vaikka Rovaniemen suot yrittivät upottaa seuramme joukkueita, oli kokonaisuus mielestäni vähintäänkin hyvän arvoinen. Sijoituksemme viestissä 270.

Juoksin Napapiiri-Jukolassa jännittävän ensimmäisen suunnistusviestiosuuteni, jolla oli mittaa 11km. Viestijuoksuni tuntui kepeältä ja lopussa irtosi jopa pieni loppukiri. Uuden tilanteen jännitys toi varmasti lisävirtaa matkanvarrelle.

Oli ilo kokea viesti seurayhteisömme kanssa paikan päällä ja edustaa seuraamme napapiiri Jukolassa. Toivottavasti ensi vuonna paikanpäälle saa tulla myös kisaturisteja nauttimaan Jukolan kilpailukeskuksen antimista ja kannustamaan oman seuran joukkueita entistä parempiin suorituksiin.

 
Keski-Karjalan Rasti 1
6. Osuus
Lasse Uuksulainen

Ja nyt vielä Sinin ja Teemun tunnelmiin. Sini on jo kokenut Jukola-kävijä, mutta Teemulle kisa oli ensimmäinen. Hän juoksi Hiukkasen Hukassa, mutta onnistui siitäkin huolimatta erinomaisesti 😀
 
Tänä vuonna päästiin juoksemaan ainutlaatuista Jukolan viestiä Rovaniemellä Mäntyvaaran raviradalla. Viestin siirto peräti kahdesti oli johtanut siihen, että tätä Jukolaa oli odotettu yli kaksi vuotta. Viimeksi Jukolaa oli päästy juoksemaan Kangasalla vuonna 2019. Tavanomaisen kesäkuun sijasta, Jukolan viesti juostiin tänä vuonna elokuussa pandemia tilanteen takia, mikä teki Jukolan viestistä kaikkien aikojen pimeimmän. Koronatilanne oli tosin karsinut hieman osallistuvien joukkueiden määrää, mutta KeKaRa sai kuitenkin hienosti paikalle kolme Venlojen joukkueita ja kaksi Jukolan joukkuetta.  

Joukkueen Tampereen edustus suuntasi Rovaniemelle jo perjantain vastaisena yönä ja matka nukuttiin mukavasti yöjunassa. Perjantaina olikin mahdollisuus tutustua Rovaniemeen ja kisakeskukseen. Rovaniemellä suunnistajat otettiin hyvin vastaan ja tuntui, että paikallisetkin olivat innoissaan Jukolasta. Perjantain ja lauantain välinen yö nukuttiin teltassa, vaikka hotelliakin harkittiin epävaakaan sään takia. Lopulta perjantai saatiinkin viettää varsin mukavassa säässä. Kiteeltä seurabussi lähti matkaan jo perjantain aikana, mutta yö nukuttiin Ranualla ja kisakeskukseen saavuttiin lauantaiaamuna. 

Molemmat viestit aloitettiin raviradan takasuoralta. Venlojen viestiin KeKaRa:lta lähti kolme joukkuetta, joissa mukana oli myös muutamia ensikertalaisia. Maasto Rovaniemellä oli vaihtelevaa, ja soilta ei voinut välttyä millään osuuksilla. Maasto tarjosi haasteita ja pummeiltakaan ei täysin vältytty. Kuitenkin kaikki kolme joukkueita suoriutui yli odotuksien ja kaikki joukkueet tulivat maaliin pienemmällä numerolla kuin rintalapussa oli. Varsinkin Ellan onnistumisia oli hieno seurata. Ella juoksi avausosuudella lähes kärjen vauhtia ja toi ykkösjoukkueen loistavalla sijoituksella maaliin. Naisten viestin ajan sää oli kuiva, joten viestiä oli ihan mukava seurata raviradan isoissa katsomoissa. Kilpailu oli loppuun asti tiukka kärjen osalta, joten jännitettävää todella riitti. 

Jukolan viestiin KeKaRa:lta lähti kaksi joukkuetta. Jukolan viesti oli tänä vuonna erityisen haastava, koska viesti starttasi auringonlaskun jälkeen ja aurinko nousi vasta viiden jälkeen. Lampuille oli siis todellakin tarvetta ja pieni tihkusade teki kelistä vielä haastavamman. Ratamestari tarjosi vaikeita rastipisteitä, kun miehet kipusivat Vennivaaran soille ja avokallioille. Ratamestarin erikoisena nähtiin kolmannen osuuden käynti jopa Napapiirillä asti ja yksi historian pisimmistä rastiväleistä, jonka pituus oli 5,1 kilometriä. KeKaRa:n joukkueet taipuivat hienoihin suorituksiin, vaikka kakkosjoukkue ei ehjää suoritusta saanutkaan vajaan miehityksen takia. Tärkeintä oli kuitenkin, että päästiin suunnistamaan. Elokuun yö oli viileä, joten moni katsoja kömpi telttoihin yöksi nukkumaan. Uni jäi aika vähäiseksi, mutta aamulla jaksettiin nousta kannustamaan oman joukkueen juoksijoita. 

Ensikertalaiselle Jukola vastasi odotuksia, vaikka poikkeusolot vaikuttivat tapahtuman luonteeseen ja osallistujamäärään. Molemmat lähdöt olivat vakuuttavia kokemuksia ja kisakeskuksen tunnelma oli mahtava. Suunnistuksessa yllätti, että uria oli vähän ja suunnistaa sai aika yksin. Suotkaan eivät lopulta olleet niin pahoja, kuin oli peloteltu. Rauhallisella tahdilla rastit löytyivät hyvin, vaikka alun perin maaston ja ratojen vaikeus huoletti. Metsässä vakuutti suunnistuksen yhteisöllisyys: kaatumisen jälkeen, tarkistettiin että olihan kaikki kunnossa ja pari kertaa muitakin autettiin takaisin kartalle. 

Sunnuntaina lähdettiin kohti Kiteetä seurabussilla ja Tamperetta junalla. Raidevika Seinäjoen ja Tampereen välillä hidasti kuitenkin kaikkien junien matkaa ja kotona oltiinkin lopulta aika myöhään. Kotona kaaduttiin sänkyyn ja uni tulikin nopeasti pitkän ja mukavan Jukola viikonlopun jälkeen.

Kiitos Ounasvaaran Hiihtoseuralle onnistuneesta ja mukavasta Napapiiri Jukolasta. Tämä viesti jääkin varmasti mieleen aivan uniikkina kokemuksena. Ensi vuonna sitten suunnataan kohti Mynämäkeä ja Lukkari-Jukolaa. 

Sini Hurri & Teemu Lepistö

Lisää kuvia Keski-Karjalan Rastin facebook ja instagram